Olin 8-vuotias kohdatessani ensimmäisen kerran tuttavaperheen
narttubokseri Tsaran. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Niin kuin
monet lapset ryhdyin pyytämään koiraa. Jossain vaiheessa isäni
lupasikin, että jos onnistun säästämään puolet koiranhinnasta, hän
maksaa toisen puolen. Onnistuin säästötoimissa ja ollessani 12- vuotias
meille tuli bokseriuros Eckbran Miraclemonzer eli Lemppu. Siihen aikaan
Helsingin Huopalahdessa ei ollut vielä taloja ja bokseriyhdistyksen
tottelevaisuuskoulutusta pidettiin Tilkan kentällä, siellä kävimme
Lempunkin kanssa. Monet onnelliset ja vilkkaat yhteiset hetket
vietettyämme Lemppu poistui 10 vuoden iässä. Koiran menetys oli niin
suuri, että siitä seurasi 4 vuotta koiratonta aikaa.
Seuraava urosbokseri Cocoon’s First Choice eli Slunke tuli perheeseemme vuonna 1989. Tämä Suomen ja kansainvälinen muotovalio oli huippu myös luonteeltaan. Harrastimme tottista, viestiä ja kävimme bokserileireillä. Slunkestakin jouduimme luopumaan ihan liian varhain. Se oli vain 7- vuotias, tosin yli 200 jälkeläisen isä, poistuessaan tästä maailmasta. Slunken vielä sairastaessa ja eläessä viimeisiä aikojaan varasimme bokseriuros Cocoon’s Wise Guyn eli Vinskin, joka tuli meille elokuussa 1996. Harrastimme Vinskin kanssa tottista ja jäljestystä. Bokseriharrastus oli yhteinen äitini kanssa. Äitini nukkui pois 24.8.2006 ja Vinski siirtyi koirien taivaaseen 28.8.2006. Bokseritieni oli kuljettu loppuun.
Olin käynyt vuonna 2005 Yacatis- kennelissä tutustumassa tanskalais-ruotsalaisiin pihakoiriin ja ihastuin varsinkin Minttuun (Yacatis Citronellaan). Toivoimme Mintulta punaruskea- valkoista urospentua. Toisin kuitenkin kävi, 27.4.2007 syntyneessä Mintun toisessa pentueessa oli vain yksi punaruskea-valkoinen pentu, narttu Yacatis Metsänhaltija eli Kesse. Jo ensimmäisen vuoden aikana tajusin miten loistavasta rodusta on kysymys ja Kesse osoittautui kaikin puolin upeaksi koiraksi, terve, hyväluonteinen, ulkomuodoltaan erinomainen. Vielä siinä vaiheessa olin sitä mieltä, että en ryhdy kasvattamaan koiria. Aika pian aloin haaveilla toisesta pihiksesta; Kessen pennusta. Sovimme Mia Satamon kanssa, että hän hankkii uroksen, astutamme yhdessä ja Kesse menee mammalomalle Satamoille. Yacatis U- pentue isänä Aagerups Dunder syntyi 4.1.2009. Yacatis Ubalda Djinn eli Noppe tuli kotiin yhdessä Kessen kanssa.
Pian totesin, että minulla on yhden erinomaisen rotunsa edustajan lisäksi toinen yhtä edustava koira. Rotu on terve, kompakti ja moneen käyttöön sopiva. Näin kypsyi ajatus kasvattamisesta, kävin paitsi kennelliiton kasvattajan peruskurssin & kasvattajan jatkokurssin myös monia muita kursseja ja osallistun erilaisille koiraluennoille. Vuoden verran pohdin Kessen sulhasta ja vertailin eri uroksia. Terveys ennen kaikkea eli lonkat, polvet kunnossa, hyvä luonne ja vasta viimeisenä komea ulkomuoto. Näin päädyin Ruotsista tuotuun Leonberget’z Pyramid Lakeen eli Leeviin, jota olemme tavanneet nyt useaan kertaan jo ennen astutusta. Yhdistelmän sukusiitosprosentti on 0,78. Syksy 2012; astutus epäonnistui Kessen lisääntymisfysiologisen kehonosan alhaisen sijainnnin takia. Kesse steriloitiin joulukuussa 2012. Keväällä 2013 Nopella todettiin aorttastenoosi, joten Nopen jalostuskäyttö peruttiin. Kesällä 2013 Kessellä todettiin autoimmuunisairaus Moniniveltulehdus. Kessen sterilointi laukaisi moniniveltulehduksen, mutta diagnoosia oli vaikea saada. Tällä hetkellä Kesse ja Noppe voivat hyvin, jatkavat reipasta agilityharrastustaan, metsälenkkejä, hurjia kotileikkejä…eli viettävät täyttä kotikoiranelämää!
Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että rotu on erinomainen ja suurelta osin myös terve. Kennelini tulevaisuuden toivona on tällä hetkellä sijoituskoiramme Ruotsin tuonti Maräng(s.10.5.2012).
Nyt keskityn omaan agilityharrastukseeni ja alkavaan kasvatustoimintaani, jossa apunani ovat poikani tyttärensä kanssa.
Seuraava urosbokseri Cocoon’s First Choice eli Slunke tuli perheeseemme vuonna 1989. Tämä Suomen ja kansainvälinen muotovalio oli huippu myös luonteeltaan. Harrastimme tottista, viestiä ja kävimme bokserileireillä. Slunkestakin jouduimme luopumaan ihan liian varhain. Se oli vain 7- vuotias, tosin yli 200 jälkeläisen isä, poistuessaan tästä maailmasta. Slunken vielä sairastaessa ja eläessä viimeisiä aikojaan varasimme bokseriuros Cocoon’s Wise Guyn eli Vinskin, joka tuli meille elokuussa 1996. Harrastimme Vinskin kanssa tottista ja jäljestystä. Bokseriharrastus oli yhteinen äitini kanssa. Äitini nukkui pois 24.8.2006 ja Vinski siirtyi koirien taivaaseen 28.8.2006. Bokseritieni oli kuljettu loppuun.
Olin käynyt vuonna 2005 Yacatis- kennelissä tutustumassa tanskalais-ruotsalaisiin pihakoiriin ja ihastuin varsinkin Minttuun (Yacatis Citronellaan). Toivoimme Mintulta punaruskea- valkoista urospentua. Toisin kuitenkin kävi, 27.4.2007 syntyneessä Mintun toisessa pentueessa oli vain yksi punaruskea-valkoinen pentu, narttu Yacatis Metsänhaltija eli Kesse. Jo ensimmäisen vuoden aikana tajusin miten loistavasta rodusta on kysymys ja Kesse osoittautui kaikin puolin upeaksi koiraksi, terve, hyväluonteinen, ulkomuodoltaan erinomainen. Vielä siinä vaiheessa olin sitä mieltä, että en ryhdy kasvattamaan koiria. Aika pian aloin haaveilla toisesta pihiksesta; Kessen pennusta. Sovimme Mia Satamon kanssa, että hän hankkii uroksen, astutamme yhdessä ja Kesse menee mammalomalle Satamoille. Yacatis U- pentue isänä Aagerups Dunder syntyi 4.1.2009. Yacatis Ubalda Djinn eli Noppe tuli kotiin yhdessä Kessen kanssa.
Pian totesin, että minulla on yhden erinomaisen rotunsa edustajan lisäksi toinen yhtä edustava koira. Rotu on terve, kompakti ja moneen käyttöön sopiva. Näin kypsyi ajatus kasvattamisesta, kävin paitsi kennelliiton kasvattajan peruskurssin & kasvattajan jatkokurssin myös monia muita kursseja ja osallistun erilaisille koiraluennoille. Vuoden verran pohdin Kessen sulhasta ja vertailin eri uroksia. Terveys ennen kaikkea eli lonkat, polvet kunnossa, hyvä luonne ja vasta viimeisenä komea ulkomuoto. Näin päädyin Ruotsista tuotuun Leonberget’z Pyramid Lakeen eli Leeviin, jota olemme tavanneet nyt useaan kertaan jo ennen astutusta. Yhdistelmän sukusiitosprosentti on 0,78. Syksy 2012; astutus epäonnistui Kessen lisääntymisfysiologisen kehonosan alhaisen sijainnnin takia. Kesse steriloitiin joulukuussa 2012. Keväällä 2013 Nopella todettiin aorttastenoosi, joten Nopen jalostuskäyttö peruttiin. Kesällä 2013 Kessellä todettiin autoimmuunisairaus Moniniveltulehdus. Kessen sterilointi laukaisi moniniveltulehduksen, mutta diagnoosia oli vaikea saada. Tällä hetkellä Kesse ja Noppe voivat hyvin, jatkavat reipasta agilityharrastustaan, metsälenkkejä, hurjia kotileikkejä…eli viettävät täyttä kotikoiranelämää!
Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että rotu on erinomainen ja suurelta osin myös terve. Kennelini tulevaisuuden toivona on tällä hetkellä sijoituskoiramme Ruotsin tuonti Maräng(s.10.5.2012).
Nyt keskityn omaan agilityharrastukseeni ja alkavaan kasvatustoimintaani, jossa apunani ovat poikani tyttärensä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti